KANNETAAN YHDESSÄ ARKEA
Elämä yllättää; tullaan vanhoiksi, sairastutaan yllättäen tai synnytään vammaisena, niin että yksin on vaikea tulla toimeen. Tällöin tarvitaan tukea, apua, hoitoa, kärsivällisyyttä ja rinnalla kulkemista. Omaishoitajaksi tullaan, kun läheinen ei selviydy arjestaan ilman apua.
Tämä hoitajuus on kätketty timantti, jonka arvoa ei ole ymmärretty ja siksi haluan nostaa sen merkityksen esiin.
Teksti jatkuu
Omaishoito korvaa hyvinvointialueilla merkittävän määrän kotihoitoa ja myöhemmin ympärivuorokautista palveluasumisen tarvetta.
THL:n arvion mukaan Suomessa on n. miljoona aikuista, jotka auttavat säännöllisesti läheisiään selviytymään kotonaan. Omaishoitajista 70 % on naisia, yli puolet heistä on eläkkeellä.
Omaishoitaja ja hyvinvointialue voivat tehdä tekevät virallisen toimeksiantosopimuksen hoidon järjestämisestä. Sopimus tuo omaishoitajalle lakisääteiset oikeudet, kuten hoitopalkkion, vapaat ja vakuutusturvan. En haluaisi puhua tässä yhteydessä rahasta, mutta totean, että ympärivuorokautinen palveluasuminen maksaa n. 200 € vuorokaudessa, kun sopimushoitajan palkkio on n. 600 € kuukaudessa.
Olen kiertänyt Keski-Pohjanmaalla kuulemassa omaishoitajia ja heidän tarpeitaan tarkalla korvalla. Yksikään kuulemistani hoitajista ei ole toivonut lisää hoitopalkkiota, ainoastaan tukea hyvinvointialueelta. Tukitoiveet ovat koskeneet hoidettavan säännöllistä hoidon ja kuntoutuksen tarpeen arviointia, tarvittaessa hoitoon pääsyä sekä virikkeellisemmän toiminnan järjestämistä vuorohoitopaikassa hoitajan vapaapäivinä. Perhehoito on koettu hyväksi silloin, kun luottamus hoidettavan ja hoitopaikan välillä on saavutettu.
Omaishoitaja tuntee hoidettavan tarpeet, mieltymykset ja on sidoksissa häneen monin sitein.
Hän tekee sydämellään työtä ja joutuu monesti luopumaan omista henkilökohtaisista toiveistaan ja tarpeistaan, sekä omasta ajastaan. Toiveet ovat pieniä; jos joku tulisi ja veisi hoidettavan hetkeksi ulkoilemaan tai olisi kotona, niin että itse pääsisi yksin lenkille tai asioille.
Kuulemisten jälkeen olen miettinyt, että näihin toiveisiin voisin hyvin vastata niin hyvinvointialue, järjestöt, naapurit kuin ystävät – kuulla tarpeita, toiveita ja kantaa yhdessä omaishoitajan arkea.
MITÄ ME SITTEN SYÖTÄISIIN?
Suomalainen ruoka on puhdasta ja turvallista syödä. Kiitos viljelijöiden, elintarviketuotannon, lainsäädännön ja valvonnan. Huoleni kohdistuu Suomen huoltovarmuuteen kriisitilanteissa, koska kotimainen ruokahuoltomme on entistä enemmän harvempien viljelijöiden harteilla. Tämä on huonon kannattavuuden ja tehokkuusvaatimusten seurausta.
Teksti jatkuu
Maanviljelijöihin kohdistuu paljon maatalousbyrokratiaa EU-lainsäädännön myötä. Myös asenteet viljelijää ja viljelyä kohtaan ovat usein kielteiset; maatalouden saamat tuet sekä maa- ja metsätalouden ympäristövaikutukset nousevat esiin negatiivisena puheena. Ruuan tuotannosta vastaavaa maanviljelijää syytetään tekemästään työstä – jos heitä ei olisi, niin mitä me sitten syötäisiin.
Haluan puolustaa maanviljelijää ja kotimaista tuotantoa. Maataloustuki määräytyy pääasiallisesti viljelypinta-alan ja eläinmäärän mukaan. Tukien tarkoituksena on hillitä kuluttajiin kohdistuvaa hintapainetta eli ne satavat elintarvikkeita ostavan kuluttajan laariin.
Meillä on menossa globaaleja kriisejä, jotka vaikeuttavat viljelyä mm. polttoaineiden kallistuminen ja lannoitteiden saatavuuden vaikeutuminen. Kaukainen Hormuzin salmen kriisi ja Ukrainan sota vaikuttavat pelloillamme. Mielestäni niin valtion, pankkien kuin liiketalouden tulee yhdessä kuluttajan kanssa olla tukemassa kotimaista ruuantuotantoa.
Tilalta kauppaan kulkee elintarvikeketju, jossa tuottaja on pohjimmaisena. Tärkeimpänä osana ketjua hän saa kuitenkin pienimmän osan elintarvikkeen hinnasta. MTK onkin aiheellisesti vaatinut tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan välisten hintasopimusten purkamista ja uudelleen arviointia. Toivon, että yhdessä havahdumme tähän ja tuemme kotimaista viljelyä.
RENGISTÄ ISÄNNÄKSI
Sähköä on tuotettu Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Tekniikat ovat vaihdelleet; on ollut vesi-, höyry-, hiili-, ydin- , turve- ja tuulivoimaloita – unohtamatta modernia aurinkoenergiaa. Sähkö on ollut tähän asti hyvä renki, mutta nykyään siitä on tullut meitä määräilevä isäntä.
Teksti jatkuu
Olemme lähes kaikessa riippuvaisia sähkön saannista. Vesihuolto, lämmitysjärjestelmät, akkujen lataukset, kaupan maksupäätteillä asiointi, teollisuuslaitokset, terveydenhuollon automatiikka – kaikessa tarvitaan nykyään sähköä. Sitä sähköä, jonka hintaa emme voi itse enää määrittää – vain maksaa siitä sen, mitä vaaditaan.
Ilmastonmuutoksen myötä ääriolosuhteet lisääntyvät ja sähkökatkoihin on hyvä varautua. Ne vaikuttavat suoraan ihmisten arjesta selviytymiseen ja perustarpeisiin; veden ja lämmön saantiin, ruuan hankintaan, yhteydenpitoon ja liikkumiseen. Yksittäisiin talouksiin suositellaankin hankittavaksi kotivaraa jos sähkö, vesi tai kaupan elintarvikkeet eivät ole heti saatavilla.
Olen miettinyt yhteiskunnan ja eri yhteisöjen toimintaa tällaisissa poikkeustilanteissa. Ongelma on yhteinen. Ajattelen, että hyvinvointialueen, kuntien, seurakuntien, yritysten ja järjestöjen on hyvä sopia keskenään työnjaosta. Yhteistyön haasteena on tilannekuvan ylläpitäminen ja tarvittavan avun johtaminen. Kuntalaisten olisi hyvä tietää jo etukäteen missä on lämmintä tilaa yhteiseen käyttöön, mistä voi noutaa vettä, missä on mahdollinen joukkoruokailu, missä voi ladata kännyköiden akut. Tilanteen ollessa päällä tällainen tiedottaminen ei enää onnistu.
Avun tulee olla lähellä. Sopimus- ja vapaapalokunnat ovat nopeita toimijoita kriisi- ja poikkeustilanteissa haja-asutusalueilla.
Ennen taloissa oli omat, mekaaniset pumppukaivot, mutta myös kylän yhteinen kaivo, josta saattoi noutaa vettä. Ei vara venettä kaada. Olenkin miettinyt, että olisiko taas aika rakentaa tällaisia oman kylän kaivoja vedensaannin turvaamiseksi. Eikä se yhteinen, siirrettävä sähköntuotantolaite, agrikaattikaan, olisi pahitteeksi. Sille löytyisi varmaan vielä paikka sieltä yhteiseltä nuoriso-, kylä-, työväen-, tai maamiesseurantalolta.
OMAN KYLÄN KAIVO
Elämisen perustarpeita tarpeita ovat vesi, lämpö ja ruoka. Paikallinen omavaraisuus ja apu on silloin tärkeää, kun infra pettää ja sähkö jättää. Hyvä kokemus saatiin Hannes- myrskystä.
Teksti jatkuu
Sähkö on ollut Perhonjokilaaksossa n. 100-vuotta. Vuosikymmenten ajan se on palvellut erittäin hyvin ja on ollut hyvä renki. Nykyään siitä vain on tullut meille isäntä – olemme lähes kaikessa siitä riippuvaisia; vesihuolto, lämmitysjärjestelmät, akkujen lataukset, kaupan maksupäätteillä asiointi, kunnallistekniikka, teollisuuslaitokset, terveydenhuollon automatiikka – kaikessa tarvitaan nykyään sähköä. Tämän vuoksi sähkön saannin varmistaminen on osa ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta.
Nyt jos koskaan kriiseihin tulee varautua. Hyvinvointialueen, kuntien, seurakuntien ja järjestöjen on hyvä sopia keskenään työnjaosta erilaisissa poikkeustilanteissa. On tärkeää tiedottaa jo etukäteen kuntalaisille; missä on lämmintä tilaa yhteiseen käyttöön, mistä voi noutaa vettä, missä on mahdollinen joukkoruokailu, missä ladata akut. Tilanteen ollessa päällä tällainen tiedottaminen ei enää onnistu.
Mielestäni koko pelastustoimen tarpeenmukaiset resurssit ja koulutus on ehdottomasti turvattava.
Ajattelen haja-asutusalueen kuntia, joissa kylien välit voivat olla hyvinkin pitkät ja naapuriapu kaukana. Vapaa- ja sopimuspalokunnat ovat valtavan hyvä toimija tällaisissa tilanteissa. Paikkakunnan pelastajat tuntevat hyvin toimialueensa. Heidän työnsä ei ole yksistään tulipalojen sammuttamista, vaan siihen kuuluu monenlaisia etsintä-, ensivaste- ja pelastustehtäviä. Myös varautuminen ja väestönsuojelu.
Ennen taloissa oli omat, mekaaniset pumppukaivot, mutta myös kylän yhteinen kaivo, josta saattoi noutaa vettä. Olenkin miettinyt, että onko nostalgiaa vai olisiko taas aika rakentaa tällaisia oman kylän kaivoja vedensaannin turvaamiseksi ja kyläläisten kohtaamispaikaksi kriisitilanteissa. Eikä se kylän yhteinen, siirrettävä sähköntuotantolaite, agrikaattikaan, olisi pahitteeksi. Sille löytyisi varmaan vielä paikka nuoriso-, kylä-, tai maamiesseurantalolta.